Olen ennen kaikkea muusikko ja esiintyjä. Kitaristi ja laulaja. Nautin siitä kuinka esityksessä aika käyttäytyy toisin. Tarinan kerronta antaa mahdollisuuden lukea tekstiä kuin laulaen. Musiikki ja kieli, ihmisääni ja sävelet muodostavat yhteisen kielen, jonka merkitys on jotain muuta mitä tavallisesti arjessa tulee vastaan. Nautin ikärajattomuudesta jossa vaikka muistisairaan vanhuksen tai lapsen kanssa syntyy yhteys musiikin ja sanojen sävykkyyden kautta. Kaikki ei ole ymmärrettävissä ja selitettävissä, mutta silti voi syntyä tärkeitä kohtaamisen hetkiä.
Runoja ja tarinoita kirjoitan pohjaksi esityksilleni. En suunnittele erikseen mikä sopisi laulutekstiksi ja mikä taas olisi jonkinlainen kirjallisesti itsenäinen runo. Laulu ottaa muotonsa epäsäännöllisenkin tekstin ohjaamana.
Olen työskennellyt vuosikaudet luodakseni jäsenneltyä harmonia-ajattelua improvisoidun musiikin tueksi. Säveltäminen on jatkumoa lihasmuistiin tallentuneesta ja korvaan harjoitetusta säveltasojen verkosta. Tavallisuuksia ja pieniä uusia keksintöjä sekaisin.
Lauluja kirjoitan suoraan siistiin julkaisukelpoiseen muotoon nuotiksi. Käytän sointumerkkejä samaan tapaan kuin kevyen musiikin puolella ja laulukirjoissa monesti on tapana. Tämän lisäksi kirjoitan osan säestyksestä tarkasti ylös kuin klassiselle kitaralle sävellettäessä. Koen tällaisen tavan olevan jonkinlaista jatkumoa klassiselle liedille pianosäestyksineen tai toisaalta renessanssin luuttulauluille tai continuo säestykselliselle soololaululle barokin aikana. Säestyksissä ajattelen musikanttista käytännöllisyyttä. Leikittelen mahdollisuuksilla.